Kun tuntee elävänsä vieraassa elämässä, vaikka se onkin omani, on aika eksyksissä. Päivittäin tuntuu, ettei taas tätäkään osannut odottaa, ja kuitenkin se tapahtui. Tässä vieraassa elämässä kaikki tuntuu murentuvan pala palalta, ja lähes kaikki mihin uskoi ja mitä toivoi, katoaa jonnekin ja tilalle on tulllut epätoivo ja uupumus. On vaikeaa kuvailla tunnetta, kun tuttu ja turvallinen ihminen muuttuu vieraaksi, oudoksi, kaukaiseksi, pelottavaksikin. On lähes mahdoton kuvailla sitä, miten voikaan ikävöidä sitä, mitä hän ennen oli, mitä me ennen olimme.

Tätä voisi kutsua taas yhdeksi erotarinaksi tuhansien muiden joukossa. Tätä voisi myös kutsua yhdeksi selviytymistarinaksi, sillä uskonhan selviytymiseen, omaani. Tätä voisi kutsua alkoholistin läheisen tarinaksi, itseasiassa monen eri alkoholistin läheisen; alkoholistin vaimon, alkoholistin tyttären, alkoholistin siskon..surkeaa mutta totta.

Kirjoitan, koska  toisinaan meinaan pakahtua ja räjähtää näihin kaiken kirjaviin tunteisiin ja olotiloihin. Itseasiassa aika useinkin. Usein on myös lähellä läheinen, kenelle soittaa ja purkaa oloaan, usein ei vaan edes pysty siihen. On oikeastaan tosi hurjaa, miten yksinäiseksi voi tuntea olonsa tullessaan yhden ihmisen hylkäämäksi, kadottamaksi, vaikka lähellä olisi kourallinen muita läheisiä..

Yritän löytää tien, joka johdattaisi mua kohti hyvältä tuntuvaa elämää. Tien, joka rohkaisisi jatkamaan ja jättämään taakseen sen, mitä en voi muuttaa, vaikka joka solullani niin haluaisin. Yritän kirjoittamisen avulla löytää vahvuutta itsestäni, luottamusta omiin voimiin ja jaksamista arkeen. Yritän löytää oman elämäni.